Jätevesijärjestelmät omakotitaloihin

Mikäli kiinteistöä ei ole liitetty kunnan jätevesiverkostoon, kiinteistönomistaja on itse vastuussa jäteveden käsittelystä. 

Valtioneuvoston asetusta talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (157/2017) ja ympäristönsuojelulakia (527/2014).
Näiden lisäksi käytössä voi olla erilaisia kuntakohtaisia säännöksiä, kuten asemakaavoja, luonnonsuojelualueita, vesiensuojeluun liittyviä säädöksiä, puhtaanapitomääräyksiä ja paikallisia vesi- ja jätevesikäytäntöjä.

Erillinen jätevesijärjestelmä kerää ja/tai puhdistaa kiinteistöstä pois johdettavan jäteveden eli korvaa kunnallisen jätevesijärjestelmän. 
Yksi tapa on koota kaikki tai osa jätevedestä umpisäiliöön (joka usein kaivetaan maahan) ja antaa loka-auton noutaa jätevesi.

Toinen vaihtoehto on sakokaivo imeytyspaketilla. Sakokaivossa jätevesi saostuu ja liete sekä kiinteät hiukkaset painuvat sakokaivon pohjaan. Saostuminen on tehokasta sillä vesi liikkuu erittäin hitaasti sakokaivon kammioiden välillä. Vesi nousee sakokaivon pintaan niin, että seuraavaan puhdistusvaiheeseen pääsee vain vettä, ja liete jää paikalleen. Kiintoaineista vapaa jätevesi puhdistetaan imeytyskentässä, kunnes se lopulta valuu maahan. 

Yhteistyössä toimiva yritys voi auttaa kaikessa hakemuksista ja maanäytteistä kaivamiseen ja asennukseen.

Erillisten jätevesijärjestelmien kustannukset vaihtelevat suuresti ja määräytyvät useiden erilaisten tekijöiden mukaan. Näitä ovat esimerkiksi kiinteistön koko, turvallisuustaso, maaperä ja työn suorittaja. 
Kustannuksen koostuvat seuraavista tekijöistä:
•    Kaivinkone ja kuljetukset
•    Sora/hiekka maasuodatuskenttään / imeytykseen
•    Jätevesisäiliö ja biomoduulit
•    Lisätarvikkeet, kuten putkiosat, pumppukaivo
•    Kunnan toimiluvat
•    Asentaja

Asennukseen sisältyvät työt ovat kotitalousvähennyskelpoisia. Lue lisätietoja Verohallinnon ohjeista.

Koska asennuksen elinkaari riippuu useista eri tekijöistä, tähän kysymykseen ei valitettavasti ole yksiselitteistä vastausta. 
Jätevesijärjestelmän elinkaareen voi vaikuttaa myös itse:
-    valitsemalla ison säiliön, mikä vähentää järjestelmän ylikuormittumisen riskiä
-    olemalla huolellinen asennuksessa niin, että se tehdään varmasti oikein ja mieluusti hieman ylimitoitetusti
-    huolehtimalla siitä, että järjestelmään johdetaan vain jätevettä, ei hulevettä.

Haja-asutusalueilla toimenpiteelle haetaan toimenpidelupaa (126 § ja 126a §). Erillisen jätevesijärjestelmän hyväksymisestä vastaa useimmiten kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. 

Erillisen jätevesijärjestelmän asentaminen edellyttää toimenpidelupaa (126 § ja 126a §) sekä erillisen jätevesisuunnitelman. Saat lisätietoja hakemusprosessista kuntasi kotisivuilta. Huomaa, että prosessi voi vaihdella kuntakohtaisesti.

Turvallisuustaso kertoo, miten paljon jätevesijärjestelmän on vähennettävä biologista hapenkulutusta ja fosfori- ja typpipäästöjä.
Normaali turvallisuustaso
- BOD (biologinen hapenkulutus)   > 90 %
- Fosfori                                          > 70 %
- Typpi                                            Ei vaatimuksia
Korkea turvallisuustaso
- BOD (biologinen hapenkulutus)   > 90 %
- Fosfori                                             90 %
- Typpi                                                50 %

Imeytyspaketin asennusmahdollisuuden selvittäminen edellyttää testikuopan kaivamista ja läpivirtaustestin tekemistä. Näin saadaan LTAR (Long Term Acceptance Rate)  arvo, joka ilmaisee maaperän läpäisevyyden. 
Mitä pienempi arvo on, sitä tiiviimpi maaperä on. Toisin sanoen veden on vaikeampi valua läpi esimerkiksi erittäin mutaisella maaperällä. Korkea LTAR-arvo tarkoittaa, että maaperä valuttaa vettä läpi nopeasti. 

Ratkaisu kylpy-, pesu- ja tiskivedestä syntyvälle jätevedelle. Tällaista vettä kutsutaan harmaaksi vedeksi tai harmaavedeksi.

Ratkaisu WC-käymälästä syntyvälle jätevedelle. Tällaista vettä kutsutaan myös mustaksi vedeksi.

Erillisen jätevesijärjestelmän lupahakemuksen käsittelyyn sisältyy rantojensuojelu. Rantojensuojeluun liittyvistä poikkeusluvista vastaava viranomainen tutkii asian ilmoituksen yhteydessä.

Joissakin paikoissa jätevesisäiliötä ei voi haudata maahan, esimerkiksi jos maaperä on kalliota. Silloin käyttöön voidaan ottaa maan päälle asennettava umpisäiliö. Kaikki Cipaxin umpisäiliöt voi asentaa maan päälle, ja saatavilla on myös erityisesti maan päälle soveltuvaan käyttöön tarkoitettu 2 100 litran säiliö.

Cipaxin jätevesijärjestelmät eivät tarvitse sähköä, ellei vettä tarvitse pumpata. Tällainen tilanne voi tulla kyseeseen, jos tontin maa ei vietä lainkaan tai jos järjestelmässä käytetään fosforinsaostusratkaisua.

Umpisäiliö kerää kaiken jäteveden säiliöön, jonka loka-auto tyhjentää kerran vuodessa tai kun säiliö on täynnä. Tätä ratkaisua suositellaan vain WC:stä tulevalle mustalle vedelle, sillä muutoin säiliö täyttyisi aivan liian usein.

Jos kiinteistösi on luokiteltu korkealle turvallisuustasolle ja aiot käyttää imeytysratkaisua, on käytettävä jäteveteen lisättävää saostuskemikaalia. Sen tehtävä on sitoa fosforia, joka pienhiukkaisena ei muutoin saostu. Kemikaali on flokkulantti, joka flokkuloi hiukkaset eli pakkaa ne yhteen painaen ne näin sakokaivon pohjaan lietteen mukana. 
Ratkaisuun tarvitaan vähintään 3 m³:n (mieluiten 4 m³:n) sakokaivo osittain lietemäärän kasvun vuoksi ja osittain sen varmistamiseksi, että puhdistus toimii moitteetta.

Imeytyspaketti tai imeytyskenttä koostuu sakokaivosta (kolmikammioinen kaivo), jossa on jatkoputki poistolle. Tämä putki johtaa soramaahan (sidontakerros) asetettujen biomoduulien uriin asennettuun levitysputkeen.

Jätevedessä oleva liete ja kiinteät hiukkaset vangitaan sakokaivoon. Liete ja hiukkaset uppoavat sakokaivon pohjaan, ja pintavesi valuu imeytyskenttään. Varsinainen puhdistus tapahtuu tässä kentässä ja sen biomoduuleissa. Ne koostuvat spiraalimaisista johtimista, jotka yhdessä muodostavat putkimaisen verkon. Verkossa muodostuu luonnollinen biofilmi, joka saa jäteveden epäpuhtaudet hajoamaan. Rakenne mahdollistaa myös veden ja ilman kulkemisen moduulien läpi. Näin hapetus on optimaalinen ja moduulien tukkeutumisriski pienenee. Maaperän on oltava siinä määrin läpäisevää, että kaikki kotitalousvesi voi imeytyä maahan ja puhdistua luonnollisella tavalla. Esimerkkejä imeytykseen sopivista maaperälajeista ovat hiekka ja moreeni.

Imeytys biomoduuleilla ja sidontakerroksella (A), joka on soraa.        Tehostettu imeytys biomoduuleilla, sidontakerroksella (A)  ja
                                                                                                                          maasuodatuskentän hiekkakerroksella (B) parantaa jäteveden puhdistusta,                                                                                   
                                                                                                                          jos maaperässä ei ilmene luonnollista imeytymistä. Käytetään, jos LTAR-arvo > 50  

 Jos maaperä ei ole riittävän läpäisevää tai jos terveydensuojelu edellyttää puhdistetun jäteveden poiskuljetusta, maasuodatuskenttä voi olla oikea ratkaisu. Maasuodatuskenttä on kerros soraa ja hiekkaa, joka asetetaan moduulien alle hidastamaan jäteveden valumista pohjaveteen. Kun sora- ja hiekkakerroksia lisätään riittävästi, vesi ehtii puhdistua, ennen kuin se sekoittuu pohjaveteen. Maasuodatuskentän avulla vesi puhdistuu, ennen kuin se valuu ojaan tai rumpuputkeen.

Imeytys maasuodatuskentällä, sidontakerroksella (A), maasuodatuskentän
hiekkakerroksella (B) ja salaojituksen sorakerroksella (C) sekä salaojaputkella,
joka ohjaa veden pois sopivaan valumispaikkaan, kuten ojaan. Käytetään, kun LTAR < 15

Tiesithän, että voit käyttää CPX-umpisäiliöitä sadeveden varastointiin? Voit sitten CPX-kastelusarjalla kastella puutarhan myös kuivina aikoina. Fiksu valinta niin lompakon kuin ympäristönkin kannalta.